Vuoden alussa pamahti vuosi avoliittoa mittariin ja ajattelin nyt hieman jakaa mun mietteitä salamarakkaudesta sekä nopeasti yhteenmuuttamisesta. Ennen tätä suhdetta ajattelin (puhutaan nyt siis kuitenkin aikuis-iästä, teinivuosista en edes sano mitään), että tarvitsen paljon aikaa tutustumiseen, enkä voisi kaikkien epäonnistuneiden yrityksien jälkeen heittäytyä edes suhteeseen siinä ajassa missä me jo asuttiinkin yhdessä. Tässä suhteessa pystyin kuitenkin heti luottamaan sekä olemaan oma itseni, ja ihan huomaamatta seurusteltiinkin viikko ensimmäisten treffien jälkeen ja virallisesti Nummelaan muutin kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Enkä ole kertaakaan katunut.
Nykypäivänä tuntuu, että avoliittoja ja naimisiin menoa kartetaan, tarvitaan sitä omaa tilaa ja kaikkien muiden suhteista tuntuu olevan aina jotain negatiivista sanottavaa. Mua ei pahemmin muiden suhteet kiinnosta, mulle on aivan sama onko joku pariskunta kymmenen vuotta yhdessä ilman kihlautumista vai ollaanko heti muuttamassa yhteen. Ennen mullakin oli paljon sanottavaa muiden suhteista, mutta tää vuosi on näyttänyt, että mitä tahansa voi tapahtua ja kaikki omat periaatteet voivat heittää härän pyllyä hetkessä. Kukaan ei voi sanoa oikeaa aikaa rakkauden tunnustamiselle, yhteenmuutolle, kihlautumiselle tai avioliitolle. Yhteen ei tarvitse muuttaa eikä sormuksia ole pakko vaihtaa. Jokainen tekee itse ratkaisunsa rakkaansa kanssa.
Meidän suhdetta ei kovin moni kuitenkaan ihmetellyt ja edes yhteenmuutosta ei tuntunut kenelläkään olevan mitään pahaa sanottavaa. Luultavasti ainakin mun läheiset näkivät sen miten iso vaikutus miehellä oli mun fiilikseen ja elämään. Isoin syy meidän nopealle yhteenmuutolle oli vahva tahto olla toisen kanssa sekä usko siihen, että homma toimii. Kaikki tuntui hyvältä ja oikealta, joten miksi sitä olisi jäänyt vain venaamaan jotain yhteiskunnan määrittämää "oikeaa aikaa" yhteenmuutolle? Kouluun pääsy ja raha-asiat vaikuttivat myös, koska yksin ei olisi ollut varaa asua ja porukoilla asuessa tukia ei olisi tilille napsahtanut. Olisin myös joutunut ostamaan kaksi bussilippua, jos olisin halunnut välillä yöpyä täällä (Nummelasta bussilippu ilman tukia maksaa 300e kuussa). Meidän välillä olisi myös ollut 40km, joten toisen luona käväisykään ei olisi onnistunut, vaan näkemiset olisivat jääneet viikonloppuihin. Kaukosuhde ei tullut kummallakaan kuuloonkaan.
Mä en oikeastaan näe mitään huonoja puolia nopeassa yhteenmuutossa - ainakaan siis meidän kohdalla. Jos ero tulisi, se ei kyllä johtuisi siitä, että muutettiin yhteen niin nopeasti. Aluksi ajattelin, että näen nyt kavereita vähemmän, mutta tosiasiassa mulla on nyt enemmän aikaa kavereille. Erillään asuvina nimittäin kaikki viikonloput menisivät yhdessä. Ollaan myös aika riippuvaisia toistemme seurasta, joten omaa aikaa ei tule ikävöityä. Välillä on ihan kiva olla pari tuntia yksinään, mutta pidempiä aikoja tai varsinkaan öitä ei haluta nukkua ilman toista. Alkuhuuman hiipuminen ei myöskään ole ollut meille mikään ongelma, meidän tunteet ja suhde ovat vain vahvempia koko ajan. Tietenkään kaikki ei ole koko ajan yhtä ilotulitusta, vaan arjessa pitää jakaa raha-asiat ja pyykinpesut. Mutta ainakin itse kaipaan sitä. Rakastan yhteistä arkea ja tätä varmaa tunnetta.
Kuvat viime tammikuulta
Vuoden yhdessä asuminen huipentuikin "seuraavan askeleen" ottamisella. Oltiin mietitty, että asutaan tässä kämpässä siihen asti, että ostetaan omistusasunto muutaman vuoden päästä, mutta meille tyypillisellä tavalla katseltiin huvikseen vuokrakämppiä netistä ja yhtäkkiä oltiinkin jo kirjoitettu sopparit. Löydettiin niin ihana saunallinen ja omalla pihalla varustettu rivarikämppä Nummelasta, ettei sitä vaan voinut jättää huomiotta ♥ Oon enemmän kuin innoissani tästä muutosta - vihdoinkin pääsee sisustamaan kunnolla! Tää on mulle myös ensimmäinen "kunnon" muutto, vuosi sitten toin kaikki tavarani tänne Pololla Ikeakasseissa :D Nyt luvassa on kuitenkin koko kämpän tyhjentäminen, sisustusliikkeissä ravaamista sekä kahden kämpän siivoaminen. Muutto- ja kotijuttuja on siis varmasti tulossa lisääkin blogin puolelle, mutta aika on tosiaan kortilla töiden, työssäoppimisen ja kaiken pakkailun takia.
Toivottavasti tässä postauksessa oli edes jotain järkeä ja joku jaksoi kahlata tämän läpi, olisi kiva kuulla teidänkin mielipiteitä nopeista avoliitoista/avioliitoista ynnä muusta aiheeseen liittyvästä :)
Ihanaa viikonloppua kaikille,
♥:llä Jasu
