Kun viime viikolla kirjoitin asioista mitkä mun mieltä painaa, en olisi arvannut, että se isoin suru on vasta edessä päin. En olisi uskonut, että kirjoitan kolme samanlaista postausta kahdeksan kuukauden sisään. En olisi uskonut, että kolme rakasta kissaa voisi kuolla samana vuonna. Eilen nimittäin Miska lähti Roopen ja Eetun seuraksi.
Miskalla oli luonnetta. Se oli läheisyydenkipeä, hieman adhd ja aina valppaana. Miska puolusti aina velipoikaa, kun Roopella ja Eetulla tuli erimielisyyksiä. Miska maukui ja mourusi, ja piti välillä oikein kunnolla meteliä itsestään. Miskan kanssa tuli otettua hirveästi selfietä, sellainen kunnon linssilude se oli ♥
Miskasta oli mulle suuri apu kun Roope kuoli. Kun kävin iltavuorojen jälkeen yökyläilemässä porukoilla, Miska juoksi aina vastaan ja kiehnäsi sylissä. Ne vaatteisiin tarttuvat karvat ärsytti, mutta annoin pikkuisen kehruukoneen puskea ja pökkiä niin paljon kuin vain teki mieli. Kesällä Miska toi lohtua Eetun kuollessa. Selvisin kissojenvahtiviikosta melkein selväjärkisenä, koska oli vielä Miska jota hoitaa.
Mun on hankala kirjoittaa mitään kaunista tekstiä Miskasta, koska tunnen niin suurta vihaa surua. Miksi? Miksi kolme lemmikkiä sairastuu niin lyhyen ajan sisällä ja kuolee? Miksi ihminen ei saa olla onnellinen, vaan aina pitää sattua jotain. Miskan suremisen lisäksi mut on nyt vallannut järkyttävä pelko. Nyt kaikki karvakamut ovat poissa, seuraavaksi surraankin sitten ihmisiä. Kuka tahansa voi sairastua koska tahansa. Toisaalta tämä herätti myös siihen, että rakkaita pitää nähdä ja tunteet pitää kertoa. Miskaa en nähnyt enää kesän jälkeen kovinkaan paljoa, onneksi alle pari viikkoa sitten piipahdin porukoilla ja otin vielä parit selfiet Miskan kanssa. Ei olisi tullut mieleenkään, että parin viikon päästä tilanne olisi tämä. Tää vuosi on antanut niin paljon, mutta paljon se on ottanutkin. Vuosi sitten ajattelin, että voisin koska vain käydä porukoilla rapsuttelemassa pikkuisia. Ei tän vuoden pitänyt mennä näin. Onneksi muistoja ei voi ottaa pois kukaan.
Enää kotikotona ei leijaile valkoisia karvakasoja. Enää ei juokse Miska vastaan. Ei ole blondikaksikkoa, joka pyörisi pitkin keittiön lattiaa. Ei ole Eetua, joka seuraisi sohvalta veljesten touhuja. Ei Roopea nukkumassa paistinpannussa tai leipäkaapissa. Ei ole enää kolmen koplaa. Kaikki nukkuu nyt.