Kuva 1. Liivi - Seppälä Paita - New Yorker Housut ja toppi - Only Kello - Kultajousi
Kuva 2. Kaikki vaatteet - h&m Korut - h&m ja facebook kirppis
Herään. Meikkaan. Menen kouluun. Tulen koulusta. Syön & teen koulujutut. Lagaan hetken koneella. Menen nukkumaan. Herään. Meikkaan. Menen kouluun........sama kaava toistuu päivästä toiseen. Viikonloppuna vedän kännit ja nukun liikaa. Tätä siis on abivuoden syksy. Tai oikeastaan tätä on ollut kaikki syksyt lukioaikana. Oikeastaan tämä sama kaava pyörii koko vuoden, lukuunottamatta kesää, mutta syksyisin tämä päivästä toiseen koomaisesti lipuminen tuntuu pahemmalta. Motivaatio on jossain kadoksissa juuri kun sitä oikeasti tarvitsisi - koeviikko häämöttää, kirjoituksen odottaa ja tulevaisuus huutaa " Jasuuuuu täällä sä miellytät kaikkia, suoritat vain elämäsi niinkuin muut tahtoo".
Koko lukioaikana en ole katunut hetkeäkään, että olen lukiossa. En kadu vieläkään, mutta viime viikolla kun polilla kysyttiin kaduttaako mua joku mun opiskeluissa, aloin miettiä. Ysin aikana kuulin niin paljon sitä lässytystä että " eihän meidän Jasmin voi mennä amikseen, lukioon vaan ja tulevaisuus ja opiskelu ja blaablaa". Mikä musta ois tehnyt huonomman ihmisen jos oisin valinnut toisin? Muutunko täydelliseksi luuseriksi jos "heitän lukion hukkaan" ja haen lukion jälkeen amikseen? Olenko jotenkin huonompi kuin muut jos tahdon itselleni ammatin parissa vuodessa enkä hae pänttäämään mihinkään korkeammalle?
Leenan hautajaisissa yksi kaukaisempi sukulainen tokaisi minulle "On se hyvä, että sinäkin viisastuit ja menit lukioon" Odotin oikein, että kuulen vielä sanat "tuleepahan sustakin jotain". Mummulla ja Vaarilla käydessä saan aina kuunnella sitä mitä minulta odotetaan. "Sitten kun sinä Jasmin haet yliopistoon tai hmmh ammattikorkeaan ja asut Helsingissä......" Niin kertokaapas mullekkin mitä sitten? Mitä sitten kun sitä päivää ei tule? Entä jos muutankin Saloon ja menen amikseen ja valmistun johonkin "paskaduuniin". Olenko sitten luuseri? EN.
EI. Jumalauta. Toisten miellyttäminen, se on nyt ohi. Minä opiskelen itseäni varten. En muita. Mua ei ole luotu yliopistoja varten. Haen ammattikorkeisiin sekä ihan ammattikouluihin yo-pohjalla ja jos mut löytää ensi syksynä vaikkapa Salon amiksesta, minä en häpeä sitä. En häpeä enää hetkeäkään omia valintojani. Minä elän nyt!
♥:llä Jasu