En tiedä enää kuka olen. Kuka minun edes pitäisi olla?
Lokakuu on kokonaisuudessaan mennyt täydellisessä sumussa. Toisinaan nauran, hymyilen aidosti. Sitten vain katoan mieleni pimeyteen; pimeyteen, jossa mikään ei tunnu miltään. En itke, en naura. Vain hengitän. On vain minä ja ajatukseni.
Tunnen itseni sairaaksi niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Olen väsyneempi kuin aikoihin, tarvitsen päiväunet miltei joka päivä. Voisin nukkua kokoajan. Päätäni on särkenyt viikon putkeen.
Olen vainoharhainen. Olen pelokas.
-30.10.12-
Olen vainoharhainen. Olen pelokas.
-30.10.12-
Tällä hetkellä minulla on outo olo. En tiedä mitä ajatella. Angstifiilis ja pieni onnellisuudentunne sekoittuvat sulavasti yhteen. Oikeastaan aika rauhallinen olo.
Koulu mulla menee tosi sekavasti nyt, jaksan panostaa joinakin päivinä, joihinkin aineisiin. Keskittyminen on hakosalla, ollut jo kauan. Unohtelen asioita entistä herkemmin. Ja olen niin väsynyt.
Tosi sekava postaus, mutta kuvaa hyvin sitä kuinka sekavasti ajattelen nyt. Päähän tulee vain katkonaisia ajatuksia, päällimmäisenä mielessä on nyt pehmeä sänky ja pienet "päiväunet".
Joten, mukavaa huomenna alkavaa marraskuuta,
♥:llä Jasu
ps. kävin maanantaina hyvinkäällä tsekkaamassa Willan uuden osan, ja tykkään :) en tosin löytänyt mitään, mutta tosi paljon huippu kauppoja, oikeastaan kaikki mitä tarvitseekin!