Ahdistus omasta ulkonäöstä vain kasvaa. Minun pitäisi leikata hiukseni, värjätä ne. Minun pitäisi laihtua, paljon. Minun pitäisi tehdä sitä, ja minun pitäisi tehdä tätä. Mutta en saa itsestäni mitään irti.
Tai niin ainakin luulen, möngin itsesäälin alimmassa helvetissä, vaikka nytkin olen saanut kirjoitettua blogia, olen tehnyt läksyt, olen kerrankin jopa hengannut kaverini kanssa vapaa-ajalla. Silti syyttelen itseäni kaikesta tekemättömästä, en osaa arvostaa mitään minkä olen tehnyt. En osaa arvostaa itseäni.
Onneksi minulla on mahtavat läheiset, jotka nostavat minua täältä kuopasta. Jo yksikin kehu voi nostaa mielialaani huimasti. Toki kuulen myös usein lauseita "älä angstaa", ja ne saavat minut miettimään; eikö minulla ole siihen oikeutta? Enkö saa näyttää mitä tunnen? Enkö saa näyttää pahaaoloani, sitä että kaikki ei ole hyvin? Sitä, että olen sairas.
Äh, taas onnistuin tekemään todella sekavan postauksen, joka on täynnä sekavia ajatuksiani. Ja ennenkuin kaikki luulevat, etten ole mihinkään elämässäni tyytyväinen, niin olen. Todellakin olen. Minulla on äiti, kaverit ja rakastava poikaystävä. He pitävät minut kasassa. He ovat iloni. Ja varsinkin rakkaani ansiosta olen paljon paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi vuosi sitten.
Ettei nyt mene liian angstiksi ajattelin liittää tähän loppuun hieman ihania kuvia, jotka kertovat unelmistani, toiveistani ja minusta itsestäni.
THE HAIR YOU WOULD DIE FOR
YOUR DREAM PLACE TO LIVE
PERSON YOU WOULD LOVE TO LOOK LIKE
THINGS YOU WOULD LIKE TO HAVE
CLOTHES YOU WOULD LIKE TO WEAR
Hyvää yötä, ♥:llä Jasu