maanantai 12. maaliskuuta 2018

Tarvitseeko olla lapsirakas ollakseen hyvä äiti?

Mä en ole ikinä kokenut itseäni kovin lapsirakkaaksi ihmiseksi. Lähipiirissä ei ole ollut kovin paljoa lapsia, joita olisin voinut hoitaa ja muutenkaan toisten lapset eivät ole herättäneet mussa oikein mitään tunteita suuntaan eikä toiseen. Välillä oon saattanut ihastella somessa joidenkin suloisesti puettuja lapsia ja toisinaan oon meinannut menettää hermoni ruuhkabussissa, jossa joku vapaankasvatuksen hedelmä on pitänyt yksityistä showtaan. Välillä oon höpissyt miehen siskon lapsien kanssa Disneyhahmoista tai pelannut jotain peliä. Toisinaan oon pohtinut pitääkö näille lapsille lässyttää vai puhua niinkuin aikuiselle. En ole myöskään tarjonnut hoitoapuani kummilapsien kanssa, koska en halua olla vastuussa kenenkään muun "omasta" - en lapsista, eläimistä enkä edes kukkamaljakosta.


Silti mulle on aina ollut selvää, että haluan omia lapsia. Vaikka en lapsirakas ihminen olekaan, tiedän ja uskon, että musta tulee vielä joskus hyvä äiti. Vaikka kokemus lapsista onkin aika minimaalinen, niin on monella muullakin tuoreella äidillä. Uskon kuitenkin, että äitiyteen kasvetaan. Ennen lapsen syntymää on yhdeksän kuukautta aikaa opetella, enemmänkin. Lapsen kasvaessa oppii aina lisää ja koskaan ei ole täysin "valmis" äiti. Stressi ja huoli kulkee mukana lopun elämää ja vaikka lapsista olisikin kokemusta ennen äitiyttä, sitä silti pohtii omaa riittämättömyyttään. 

Oon miettinyt jo pidemmän aikaa tästä aiheesta puhumista ja viime öisen unen jälkeen mun oli pakko päästä kirjoittamaan vähän mun fiiliksiä äitiyteen ja lapsiin liittyen. Viime yönä näin unta, jossa olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. En ole ikinä nähnyt niin onnellista unta, enkä ole varma oonko tuntenut sellaista fiilistä edes oikeassa elämässä. Unessa olin raskaana ja kerroin siitä läheisilleni. Töissä ihmeteltiin, että mähän oikein hehkun. Iloitsin, että vihdoin voin alkaa bongailemaan töistä lastenvaatteita ja mun pitäisi alkaa varomaan tiettyjä työasentoja. Mulla oli niin ylpeä ja onnellinen olo. Ja sitten mä heräsin ja tuntui siltä, kuin multa olisi otettu jotain pois.


Oon potenut pientä vauvakuumetta jo jonkin aikaa. Tuo uni pahensi tilannetta ja aamulla tirautin parit kyyneleetkin sen takia. Moni varmaan ajattelee siellä nyt, että miksi ette sitten hanki jo lasta. En ole ikinä halunnut ajatella lapsen saamista lapsen tekemisenä. Ainahan sitä voisi jättää pillerit pois ja naida nakutella kuin aropupu. Oon kuitenkin aina toivonut, että kävisi niinkuin leffoissa - yhtäkkiä huomaisin, että menkat ovatkin myöhässä ja tekisin positiivisen testin. Siinä vaiheessa ei mietittäisi onko nyt oikea aika. Mikä edes on oikea aika? Aina voisi matkustella enemmän, opiskella enemmän. Voisi viettää vielä pari vuotta kahdestaan ja säästää. Osa mussa sanoo, että odotetaan vielä, ehkä jopa pari vuotta. Mutta osa mussa itkee kirjaimellisesti verta joka kerta kun menkat alkavat. Mun pahin pelkoni on, etten voisi saada lapsia. Senkin takia toivoisin, että joskus tapahtuisi toivottu "vahinko" eikä tarvitsisi yrittämällä yrittää ja pelätä pahinta. 

Oon välillä puhunut kavereiden kanssa äitiyteen ja lapsiin liittyvistä asioista. Oon kuullut liian monta kertaa, että mua olisi vaikea kuvitella äidiksi. Se sattuu. Musta ei ehkä koskaan tule mitään pullantuoksuista mammaa, mutta hyvä äiti varmasti. Mulla riittää rakkautta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, ehkä musta tulee vielä se kanelissa ja kardemummassa kylpevä äiti, joka ottaa lastensa kaveritkin omikseen. Mua on alkanut myös ärsyttämään lause "onhan teillä aikaa". Mistä sen tietää kuinka paljon sitä aikaa on? Sen jälkeen kun mies sairastui (ei mihinkään tappavaan tautiin, mutta vakavaan ja rankkoja hoitokeinoja vaativaan sairauteen) oon kyseenalaistanut ajankulun. Se meidän yhteinen aika voi loppua. Se voi loppua huomenna, viikon päästä tai ensi vuonna. Voi olla, että ollaan yhdessä vielä keski-ikäisinä tai toivottavasti vielä eläkkeelläkin. Mutta mitään en toivo niin paljon kuin sitä, että juuri tuo mies on mun lasteni isä.


Toivottavasti edes joku sai mun hyvin hapuilevasta punaisesta langasta kiinni. Tämä on tähän mennessä ehkä mun henkilökohtaisin postaukseni ja toivon, että sain ajatukseni edes jotenkin ymmärrettävästi ilmaistua. Joku pitää mua nyt ehkä naiivina, mutta saahan sitä ihminen toivoa ja pyöritellä ajatuksia päässään. Ja vähän bloggerissakin.

Onko kenelläkään samoja fiiliksiä? Tarvitseeko olla lapsirakas ollakseen hyvä äiti?

:llä Jasu

24 kommenttia:

  1. Itselläni ei ole vielä ajankohtaista lasten hankkiminen, mutta takerruin tuohon kuultuun kommenttiin, että on vaikea kuvitella äidiksi. Ei kyllä edes vitsillä saisi tuollaista kommenttia murjauttaa, vaikka tuskin ovat koskaan sitä pahalla tarkoittaneet. Ei mielestäni ole mitään sellaista tiettyä "hyvän" äitiyden mallia. Tärkeintä on se rakkaus ja huolenpito omia lapsia kohtaan. Ja sen varmasti jokainen osaa, jos haluaa, kun niitä tarvitaan. Ja tuskin sitä "oikeaa hetkeä" tulee koskaan. Täytyy luottaa siihen, että asiat menee niin kuin ne on tarkoitettu tapahtuvan. :) Siihen minä ainakin luotan ja uskon asiassa kuin asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös, ettei kukaan ole tarkoittanut tuota pahalla, mutta se tuntuu silti aika ikävältä. Oon samaa mieltä, jokainen on omalla tavallaan hyvä äiti. Koitan myös uskoa tuohon, vaikka välillä se hankalaa onkin :) Kiitos kommentista ♥

      Poista
  2. Todella rohkea postaus! Melkein sanattomaksi vetää ♡ olen kyllä sitä mieltä, että kaikki voivat tulla hyväksi äidiksi ja täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Oon tuossa aivan samaa mieltä kanssasi :)

      Poista
  3. Ihana postaus Jasu, paljon haleja sinne <3 Täällä yksi vauvakuumeilija lisää, puolet minustakin haluaisi jo lapsen, toinen puoli haluaa matkustella ja säästää. Lapsen saaminen ei vaan oo nykypäivänä itsestäänselvyys. Mäkään en ajattele sitä niin että lapsi tehdään, se saadaan. Myös pelkään etten voi itse saada lapsia, koska aika riskillä me välillä miehen kanssa mennään ja mun perheessä muilla riskit ovat johtaneet raskauteen - vaan ei mulla :D Mä alan itse tuntea itseni jo valmiiksi siihen, koska en haluaisi olla kovin vanha kun saan lapsen, 24 vuotiaana oli haave ja mähän täytän kuun lopulla 24 :D No jospa tässä parin vuoden sisällä :d

    Ja jokaisesta meistä tulee varmasti hyvä äiti <3 Mäkään ennen en pitänyt yhtään lapsista, mutta siskon saatua kaksi ihanaa poikaa, kyllä mun sydän suli heille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Lohdullista kuulla, että siellä on toinenkin, joka haluaisi kumpaakin :D Tuo on kyllä totta, lapsi on lahja. Voi ei, tosi ikävä kuulla :( Toivottavasti kyse ei kuitenkaan olisi lapsettomuudesta :( Onneksi 24 ei oikeasti ole mitenkään vanha ikä ja lapsia on mahdollista tehdä vielä monta vuotta :)
      Uskon myös niin<3 Voii ♥ Mullakin on hieman alkanut sydän heltymään vieraiden lapsien kanssa, varsinkin vauvojen :D

      Poista
  4. Meille oli heti alussa selvää miehen kanssa, että lapsia jossain vaiheessa halutaan ja saa tulla jos on tullakseen. Ja voi niitä itkuja kun menkat aina alkoi, olin siis tietoinen että minun on vaikeaa tulla raskaaksi mutta päätin olla positiivisella mielellä. Kunnes eräänä päivänä ihmettelin oloani ja tajusin että "hei, menkat ole tulleet!!" siitä äkkiä testiä tekemään ja useamman vuoden jälkeen vihdoin näkyi ne kaksi viivaa.
    9 kuukautta on pitkä aika ja ajattelee että on aikaa valmistautua, mutta pakko sanoa kun laskettuaika on ihan nurkan takana, niin minulla ei ole yhtään valmis olo! Edelleen tuntuu etten tiedä mitään enkä ole ottanut mistään selvää :/ no onhan tässä mammaloma aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harmi kuulla, että sulla kesti raskautuminen ja voin vain kuvitella sen olon aina kun menkat ovatkin sitten alkaneet :( Ihana kuulla, että lopulta kuitenkin tärppäsi, onnea ♥
      Uskon, että tiedät jo vaikka ja mitä, ja aina voi oppia lisää :)

      Poista
  5. Niin ja jatkaakseni vielä, en kyllä koskaan nähnyt itseäni äitinä. Enkä ole koskaan oikein ollut mitään mieltä vauvoista/ lapsista, mutta silti tämä oma on oma ja rakkaus sitä kohtaan jo nyt aivan suunnaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut tuota paljon, että vieraat lapset eivät niinkään kiinnosta ja osa jopa vihaa lapsia, mutta niitä omia rakastaa jo ennen syntymää aivan tajuttomasti. Veikkaan, että itselleni käy myös niin - rakastan omiani enemmän kuin mitään muuta, mutta muut lapset tuskin muuttuvat koskaan ihaniksi :D

      Poista
  6. Inhottavaa, että sulle on sanottu että sua on vaikea kuvitella äidiksi :/ Tuskin tota sanoneet on mitään pahaa tarkoittaneet ja ihmiset on vaan ajattelemattomia, mutta joskus se ajattelemattomuus saattaa satuttaa - ja paljon. Mä uskon, että meillä jokaisella on edellytykset olla hyvä äiti, jos vain sitä itse haluaa. Susta tulee varmasti joku päivä vielä paras mahdollinen äiti sun lapsille<3

    Me ollaan viime aikoina puhuttu oman miehen kanssa todella paljon lapsista. Mun vauvakuume kasvoi ihan älyttömästi, kun sain tietää parhaan kaverini olevan raskaana ja sen takia aihe on sitten meilläkin noussut esille. Vielä ei oo meillä ajankohtaista jättää ehkäisyä pois, mutta parin vuoden päästä toivottavasti meidän suhde ja elämäntilanne on sillä mallilla, että niin voitaisiin tehdä :) Ihan mahtavaa kun kirjoitit tästä aiheesta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös, ettei tuollaisia kommentteja ole tarkoitettu pahalla, mutta itse olen kyllä ottanut ne niin. Ja se on kyllä sattunut. Oon samaa mieltä! Voi kiitos ♥
      Voii voin vaan uskoa! Mulla myös vauvakuume kasvoi kun yksi parhaista kavereista kertoi olevansa raskaana :) Toivottavasti, susta tulee varmasti ihana äiti ♥ Kiitos<3

      Poista
  7. En voi ymmärtää, että joku sanoo tollasta,että sua olis vaikea kuvitella äidiksi! :( Oon ihan varma,että susta tulee loistava äiti! <3

    Meillä on ollut vauvakuumetta jo vähän aikaa, mutta lapsia ei todellakaan vaan tehdä, niitä saadaan. Lapsi on aina todella arvokas lahja! <3 Pelkään ite lapsettomuutta aika paljon, kun tää lapseutuminen ei ole todellaan mennyt ihan nappiin ja sitä on ollut ystäväpiirissä aika laajasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, sellainen satuttaa, vaikka sitä ei olisikaan tarkoitettu pahalla :( Kiitos Terhi ♥
      Oon samaa mieltä ♥ Voi ei, oon tosi pahoillani :( Toivottavasti kuitenkin kaikki kääntyisi parhainpäin ja tekin saisitte lapsen :( Susta tuli myös aivan loistava äiti<3

      Poista
  8. Olipa rohkea postaus ja tärkeästä aiheesta! ♥ Pystyn samaistumaan tekstissä yllättävänkin moneen kohtaan, sillä en varsinaisesti ole se kaikista lapsirakkain henkilö, eikä miulla juurikaan ole kokemusta pienten lasten hoidosta, mutta silti olen etenkin viime aikoina huomannut itsessäni sen lämpimämmän ja äidillisen puolen. En osaisi henkilökohtaisesti vielä tässä iässä kuvitella itseäni äidiksi, mutta uskon että jossain vaiheessa on kyllä sen aika :) Jokaisella äidillä on aivan varmasti se rakkaus lastaan kohtaan, ja kokematonkin osaa olla äiti omalla tavallaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kiva kuulla, että pystyt samaistumaan :) Sitten kun sen aika koittaa, susta tulee varmasti tosi rakastava ja hellä äiti<3 Oon samaa mieltä :)

      Poista
  9. todella hyvin kirjoitettu teksti ja ei tietenkään tarvitse, kaikki ihmisete on erilaisia eikä toinen ole se parempi vanhempi kuin toinen, ei oo yhtä tapaa olla äiti!:) Munkin pahin pelko on etten voisi saada lapsia ja siksi aina pelottaa kun käy lääkärissä, varsiknin nyt ku mulle epäillään endometrioosia, mikä voi vaikeuttaa lapsen saannin mahdollisuutta, tosin tutullakin se on ja sai kaksi lasta ilman ongelmia, joten pitää toivoo parasta, sekään ei ole itsestään selvyys nimittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Oon samaa mieltä, ei tosiaan ole vain yhtä tapaa olla hyvä vanhempi :) Voi ei, toivottavasti sulta ei löytyisi endometrioosia tai se ei ainakaan vaikuttaisi lapsien saantiin :( Tsemppiä hurjasti ♥ Toivotaan parasta :)

      Poista
  10. Vautsi miten herkkä ja koskettava teksti<3 Ihan ekana pakko sanoa, että muistan kun itekkin näin joskus unta, jossa olin raskaana. Herätessä olo oli ihan kamala ja itketti, kun tajusin että se olikin vaan unta :d osaan samaistua tuohon fiilikseen siis <3
    Ja mä taas osaisin kuvitella sut tosi hyväksi äidiksi. Leikkisitte disneyn leluilla lasten kanssa ja joisitte aamukahvit ja kaakaot Disneyn mukeista ;)♥ Tuntuu kurjalle sun puolesta, että joku on joskus sanonut, ettei vois kuvitella sua äidiksi :/

    Fakta on kyllä se, että koskaan ei ole "oikeaa aikaa" lasten saamiselle. Ehkä pitää löytää vain usein se oikea ihminen kenen kanssa ne haluaa. Ihminen on sopeutuvainen uusiin tilanteisiin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Se on ihan kamala tunne, en olisi edes uskonut, että uni voi aiheuttaa tuollaisen fiiliksen :D Hemmetin uni, nyt tämä vauvakuume on aivan kamala :D
      Voi ei, ihana! Kiitos kun sanot noin, voisin kyllä itsekin nähdä itseni tuollaisena äitinä<3

      Tuo on kyllä totta :) Onneksi tuo oikea ihminen tuosta viereltä löytyy, joten ehkäpä se oikea aika on koko ajan :)

      Poista
  11. Joitain ihmisiä voi olla vaikea kuvtiella äitinä eikä siinä varmasti mitään pahaa tarkoiteta tai ettei henkilö voisi olla hyvä äiti. Mä tiedän, että olisin hyvä äiti, mutta en voisi kuvitellakkaa itseäni äitinä :D

    Joskus haaveilin paljon lapsista, kunnes tuli matkustaminen ja tajusin, että se on rakkautta se :D Mun mielestä maailmassa on niin paljon jo ihmisiä, orpoja ja muuta, että jos joku(minä) ei tee lasta niin se on vaa hyvä juttu.

    Sut voisin kuvitellla hyvin äitinä, mutta ei oikeeta ajankohtaa koskaan tule <3 Siksi lapsi tulee kun on tullakseen. Ja jos joskus mulle tulisi lapsi, tottakai sen pitäisin! Ei ehkäisy varmaa ole koskaan ja jos se siitä huolimatta tulisi, niin olisihan sillä suurempi tarkoitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on silti vähän sellainen asia, mitä ei vaan saisi töksäyttää niin suoraan, vaan muotoilla vähän eritavalla, koska sen voi kuitenkin ymmärtää väärin :D Uskon, ettei mullekaan sitä ole sanottu pahalla, mutta silti vähän nousee niskavillat tuollaisesta pystyyn :D

      Onneksi sulla on kuitenkin matkustaminen ja se on se sun juttu :) Ei kaikkien tosiaan tarvitse hankkia lapsia enkä ymmärrä kun jotkut sanovat, ettei esim. oikeaa rakkautta voi tuntea ennen kuin on lapsia. Varmasti voi. On myös typerää, että jossain iässä aletaan kyselemään, että millos teet lapsia, kun jotkut eivät oikeasti halua, eikä se mieli siitä muutu, vaikka jotkut niin väittävätkin :D

      Kiitos ♥ Uskon myös tuohon, että silloin on kyllä jotain suurempaa siinä mukana, jos lapsi oikein ehkäisyn läpi puskee maailmaan :)

      Poista
  12. Mä en usko, että tarvitsee olla lapsirakas ollakseen hyvä äiti. Mun äiti ei ole ikinä pitänyt muista lapsista, mutta mua ja mun isosiskoa hän rakastaa enemmän kuin mitään muuta elämässään. Eihän sitä oikeastaan voikaan edes pitää kaikista lapsista ja ehkä ne omat lapset ovat kuitenkin niin eri asia. Heihin kiintyy jo heti ensimmäisellä hetkellä (ainakin useimmin), mutta harvemmin sitä kiintyy muiden lapsiin taikka sellaisiin, joita näkee bussissa joko melumassa tai käyttäytymässä hyvin. Jokaisesta tulee varmasti hyvä äiti muutenkin jos sitä vain oikeasti haluaa.

    Todella rohkea ja ihana postaus <3 Kyllä susta tulee hyvä äiti, älä anna muiden ihmisten sanojen harmittaa sua liikaa. Jokainen on äiti omalla tavallaan, joku on se, joka rakastaa muidenkin lapsia, mutta jotkut sitten taas sellaisia, joille ne omat lapset ovat elämän tärkein asia, eikä muut lapset siinä vaiheessa kiinnosta pätkääkään.

    Mä en ole ikinä ollut lapsirakas ihminen, mutta haluaisin silti jossain vaiheessa omia lapsia. Voi myös olla, että siinä vaiheessa, kun saan sen oman nössykän syliini, muuttuu myös mun maailmankuvani ja siinä vaiheessa musta tulee lapsirakas - mutta epäilen vahvasti.
    Juuri tällä hetkellä tämä asia ei mun kohdallani ole ajankohtainen, ehkä sitten myöhemmin. Joka tapauksessa, kiitos tästä postauksesta ja muista; susta tulee aivan varmasti hyvä äiti, älä sitä mieti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihan totta, hyvin sait munkin ajatukset kiteytettyä tähän :) Harvemmin sitä tosiaan menee tuolla kaupungilla ja ihastelee kaikkia lapsia :D
      Kiitos ihanista sanoista ♥ Koitan olla välittämättä ilkeistä sanoista, tuskin niitä on ilkeiksi edes tarkoitettu :)
      Voihan sekin käydä, mutta ainakin itseni kohdalla epäilen sitä :D Rakastan omaa lastani, mutta tuskin muiden lapset tulevat mua koskaan sen enempää kiinnostamaan. Voi kiitos ♥

      Poista

Julkaisen vain asialliset kommentit :)