maanantai 2. helmikuuta 2015

Mitä mulle oikeasti kuuluu?

Heipsan! Ajattelin tulla pitkästä aikaa kertomaan vain mitä mulle kuuluu ja mitä mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä. Mulla on viimeisen viikon aikana mielialat ja fiilikset menneet ihan vuoristorataa ja toivottavasti tää tällä hetkellä vallitseva mielentila pysyy nyt pidempäänkin!


Saikulla mulle iski ihan hirveä kyllästyminen kaikkeen. Kelailin mun elämää läpi ja vaikka tiedän että mulla on asiat paremmin kuin hyvin - on työpaikka, kavereita, koti, perhe ja vaikka mitä, tajusin etten nauti oikein mistään ja menen mun elämää vaan rutiinilla eteenpäin. Tajusin, että oon hemmetin kyllästynyt kaikkeen. Mä oon aina ollut sellainen, että tarvitsen jotain odotettavaa. Odotan viikonloppuja, kesää, lomia, tulevaisuutta. En osaa elää hetkessä. Enkä osaa nauttia hetkestä, kun pelkään sen loppuvan. Aloin kelailla, että mitä helvettiä mä oikein odotan...jos mä käytän elämäni siihen, että toivon ajan menevän vaan eteenpäin, en saa mitään mistään, en nauti mistään, niin lopulta oon vielä eläkkeelläkin odottamassa jotain


No joo, saikku loppu ja Jasu piristyi heti. Mä en yksinkertaisesti pysty vain olemaan kotona, koska mun ajatukset tekee mut hulluksi. Saikun jälkeen ajattelin ottaa itteeni niskasta kiinni ihan oman mielenterveyteni takia sekä myös ihan sen fyysisenterveyden. Raahasin kuntopyörän mun huoneeseen ja ostin jääkaapin täyteen hedelmiä. Kävin tänään fysioterapeutilla ja todettiin, että mun on pakko tehdä jotain koska oon niin jumissa. Mun selällä on vieläkin ongelmia ja en halua niiden pahentuvan tästä enää yhtään.


Lauantaina sain piristystä myös kavereista, kun ensin näin Niinaa Stadissa kahvittelun ja kuvailemisen merkeissä ja illalla lähdin Suskun ja Jullen kanssa juhlimaan. Puolessatoista kuukaudessa oli ehtinyt tulla kauhea ikävä jo Niinaa ja oli ihana päästä kälkättämään tyttöjenjuttuja smoothielasien ääreen. Illallakin oli kiva nähdä kavereita ja pitää hauskaa, mutta loppuyöstä meinasin vain nukahtaa pystyyn, koska mulle ei oikein enää alkoholi maistu


Oon myös alkanut pikkuhiljaa miettiä opiskelemaan lähtemistä. Sosionomia mua kiinnostaa edelleen, mutta oon aika varma, että tän hetkisillä papereilla mulla ei oo toivookaan... Tiedän myös, että opiskellessa mun täytyy myös tehdä töitä, joten haaveet ammattikorkeesta taitaa jäädä. Amiksesta oon kelailut lähihoitajaa ja myös kuva-artesaania oon pohdiskellut. Toistaiseksi ala on kuitenkin hämärän peitossa, samoin myös paikkakunta. Ihan ensimmäisenä mun pitää opetella taas ajamaan autolla!


Eli joo tiivistetysti mulle alkoi kuulua hyvää heti kun pääsin takaisin normaaliin arkeen ja selkä alkoi parantua. Se kyllästynyt olotila, tyhjyydentunne, häipyi onneksi nopeasti ja toivottavasti pysyy poissa pitkään

Nyt jatkan tulevien postausten luonnostelua, kun kerrankin sain oikein kunnon motivaatio tujauksen ja ideoita pomppii mieleen :D Mukavaa alkanutta helmikuuta kaikille,
:llä Jasu

2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia :) Ja oli ihana nähdä <3 Me ollaa niin samalaisia, mäki aina odottamassa jotain :D Mutta sitten tajuaa, että kaikki on oikeesti tässä ja nyt, elämästä pitää nauttia sillon kun täällä saa sitä vielä elää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niin oli<3 helpommin sanottu kuin tehty, mutta pakko yrittää elää hetkessä :D

      Poista

Julkaisen vain asialliset kommentit :)