keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Minä olen muuttunut, itseluottamus nollassa

Vaihteeksi taas hieman ahdistaa. Stressi kouluasioista painaa vieläkin päälle ja ajatukseni harhailevat. En osaa keskittyä oikeastaan mihinkään, ihme että pystyn nyt edes kirjoittamaan. Tekisi mieli juosta pitkä lenkki, juosta karkuun elämää, ilman pienintäkään ajatusta. Toisaalta tekisi mieli käpertyä peiton alle ja nousta ylös vasta, kun ahdistus olisi kadonnut. Mutta oikeastaan minua ei edes väsytä. Henkisesti kyllä, mutta fyysisesti ei. Kun suljen silmäni, alkavat painajaiset. Kaikki pelkoni sekoittuvat uniini, ja saatan herätä kauhuissani. Aamulla joudun hetken miettimään, onko minulla enää mitään, olenko menettänyt kaiken?
Ahdistus omasta ulkonäöstä vain kasvaa. Minun pitäisi leikata hiukseni, värjätä ne. Minun pitäisi laihtua, paljon. Minun pitäisi tehdä sitä, ja minun pitäisi tehdä tätä. Mutta en saa itsestäni mitään irti.
Tai niin ainakin luulen, möngin itsesäälin alimmassa helvetissä, vaikka nytkin olen saanut kirjoitettua blogia, olen tehnyt läksyt, olen kerrankin jopa hengannut kaverini kanssa vapaa-ajalla. Silti syyttelen itseäni kaikesta tekemättömästä, en osaa arvostaa mitään minkä olen tehnyt. En osaa arvostaa itseäni.

Onneksi minulla on mahtavat läheiset, jotka nostavat minua täältä kuopasta. Jo yksikin kehu voi nostaa mielialaani huimasti. Toki kuulen myös usein lauseita "älä angstaa", ja ne saavat minut miettimään; eikö minulla ole siihen oikeutta? Enkö saa näyttää mitä tunnen? Enkö saa näyttää pahaaoloani, sitä että kaikki ei ole hyvin? Sitä, että olen sairas. 

Äh, taas onnistuin tekemään todella sekavan postauksen, joka on täynnä sekavia ajatuksiani. Ja ennenkuin kaikki luulevat, etten ole mihinkään elämässäni tyytyväinen, niin olen. Todellakin olen. Minulla on äiti, kaverit ja rakastava poikaystävä. He pitävät minut kasassa. He ovat iloni. Ja varsinkin rakkaani ansiosta olen paljon paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi vuosi sitten.


Ettei nyt mene liian angstiksi ajattelin liittää tähän loppuun hieman ihania kuvia, jotka kertovat unelmistani, toiveistani ja minusta itsestäni.

THE HAIR YOU WOULD DIE FOR


 YOUR DREAM PLACE TO LIVE


  PERSON YOU WOULD LOVE TO LOOK LIKE


 THINGS YOU WOULD LIKE TO HAVE 


   CLOTHES YOU WOULD LIKE TO WEAR
 Hyvää yötä, :llä Jasu

2 kommenttia:

  1. Vaikka kirjoituksesi onkin jo aika vanha,kommentoin siihen silti. :) Kuvaamasi tunteet ovat todella tuttuja! Olen tuntenut juuri samoja tunteita ja rämpinyt suossa useita vuosia. Voin kuitenkin sanoa, että KAIKESTA vaikeasta voi selvitä, sinäkin! En tunne sinua, mutta löysin sattumalta kivaan blogisi. Tekstisi ei ole ollenkaan sekavaa, vaan hyvinkin loogista ja hyvin kirjoitettua! Löysin netistä jostain minua kannustavan tekstin, toivottavasti se herättää sinussakin toivoa: "Omien heikkouksien tunnistamisen sijaan kannustava kehitys suuntaa polttopisteen vahvuuksiin. Jokainen onnistuminen on suuri voitto, josta pitää palkita itsensä. Ja epäonnistumiset ovat vain askelia matkalla kohti onnistumista.

    Usain Boltin ei tarvitse osata differentiaalikalkyyliä tai puhua kymmentä kieltä sujuvasti voidakseen hyvin. Riittää, että kaveri pinkoo satasen salamannopeasti. Jos kärsit huonosta itsetunnosta, opettele siis kehittämään itseäsi kannustamalla. Kannustava kehitys selättää huonon itsetunnon."
    Kun olen pikkuhiljaa aikuistunut, olen alkanut hyväksyä paremmin itseni ja pienet puutteenikin..Samalla olen alkanut huomata itsessäni niitä hyviä puolia, joita en jaksanut ajatella masentuneisuuteni takia.
    Kaikkea hyvää sinulle kamppailussasi! Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, piristit mun aamua :)<3

      Poista

Julkaisen vain asialliset kommentit :)