tiistai 18. syyskuuta 2018

7 X SAIKKUVIIKON AAMUPALAT

Kuten moni onkin varmaan huomannut, mä rakastan ruuan kuvaamista ja kauniiden annosten luomista. Tässä saikulla mulla ei muuta olekaan ollut kuin aikaa, joten innostuin viime viikolla kuvaamaan kaikki mun aamupalat ja panostinkin niihin normaalia enemmän. Yleensä arkisin syön aamupalaksi kotona vain nopeasti yhen leivän ennen viittä ja töissä noin puoli yhdeksän aikaan puuroa.  Viikonloppuisin tulee sitten panostettua enemmän ja syötyä mm. tuoreita marjoja, paremmin täytettyjä leipiä, smoothieta ym. Viime viikolla koitin kokeilla joka päivä jotain erilaista ja täyttävää, koska jätin yhtä päivää lukuunottamatta lounaat väliin, kun nukuin niin pitkään.


Maanantai


Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta, mutta tajusin vasta tiistaista eteenpäin ottaa kuvat kameralla. Maanantaina testasin Elovenan uutta piparkakun makuista puuroa pensasmustikoiden ja extrakanelin kanssa. Ihan hyvää, mutta ei niin hyvää, että ostaisin uudelleen. Maustetuissa pussipuuroissa on ihan järkkymäärä sokeria ja peruskaurapuurostakin olisi saanut aika jouluista kanelilla ja kardemummalla. Juotavaksi nappasin hieman kylmää kaakaota, että sain maidon jämät pois kaapista. Mulla oli muuten viime syksynä tosi paha tapa juoda kaakaota pelkkien instakuvien takia....halusin aina jonkun söpön mukin kuvaan mukaan ja siihenhän oli aivan pakko laittaa kaakaota, kun en teetä tai kahvia juo. Hyvä, että tänä vuonna sentään aivot toimii ja tajusin, että voin juoda ihan pelkkää vettä noista mun mukeistani. Oivoi.

Tiistai


Pari kauraleipää paahdettuna juustolla, jäävuorisalaatilla, kurkulla, kirsikkatomaateilla ja keitetyllä kananmunalla sekä Valion luonnonjugurtti+marjamysli. En muistakkaan, milloin olisin viimeksi syönyt keitettyjä kananmunia, njam! Leivän päältä mulla ei ikinä löydy mitään leikkeleitä, itseasiassa kammoksun niiden hajua ja koostumusta niin paljon, että miehelle leipiä tehdessä teen leivät siihen saakka valmiiksi, kun pitäisi koskea johonkin limaiseen kinkkusiivuun.....vaimomatskuu parhaimmillaan, heh :D

Keskiviikko


Joulu lähenee ja mun riisipuuro kausi on avattu! Päälle vielä ripaus kanelia ja sokeria, niin ai että ♥ 

Torstai


En voi uskoa, etten ole ikinä ennen testannut banaanikauralettuja! Torstaiaamuun halusin jotain kunnon herkkua, mutta ilman jauhoja tai rasvaa, joten sekoittelin yhteen kaksi kananmunaa, pienen banaanin, kanelia, kardemummaa, about puoli desia kaurahiutaleita sekä lorauksen vettä. Päälle kaivoin pensaismustikoita, punaherukoita sekä superpahoja pakastemansikoita, jotka jäivät syömättä. Puolet letuista meinasi palaa ja ne kaikkein tummimmat piilotin pinon pohjalle. 

Perjantai


Maustamatonta jugurttia, mysliä ja punaherukoita = super helppoa ja todella hyvää. 

Lauantai


Lauantaina herättiin aikaisin ja tehtiin yhdessä hieman isompi aamiainen. Mun lautaselta löytyi yksi kauraleipä jäävuorisalaatilla, juustolla, kurkulla ja kananmunalla sekä pieni purkillinen maustamatonta jugurttia, vadelmia sekä mysliä. Juomaksi nappasin lasin appelsiinimehua. 

Sunnuntai


Sunnuntaina halusin jotain nopeasti ja helposti, joten surautin yhden banaanin, pakastepussillisen mansikoita sekä pienen lorauksen jugurttia smoothieksi. Taisin lisätä tuohon myös pari lusikallista kaurahiutaleita. Päälle tuoreita vadelmia, joihin en kyllästy varmaan ikinä ♥

Mitä sä tykkäät syödä aamupalaksi? 

♥:llä Jasu

lauantai 15. syyskuuta 2018

Neljännen aivohermon halvaus & silmäleikkaus

Huomasin jo päiväkodissa, ettei mun oikeassa silmässä ollut kaikki ihan kohdillaan. Mikäli käänsin päätä oikealle, näin kaiken kahtena ja silmäni sojottivat ties minne. Pikkuhiljaa vika paheni ja näin pää suorassakin kahtena. Huomaamatta aloin kallistamaan päätä vasemmalle näön parantamiseksi ja siinä vinossa asennossa pää pysyi vuosia. Monia kertoja sain esimerkiksi kampaajat turhautumaan, kun en millään pitänyt päätä suorassa. Ensimmäisen kerran kuulin neljännen aivohermon halvauksesta lukioaikoina, kun kävin vanhojentansseja varten testaamassa piilolinssejä, jotka eivät mun silmiin asettuneet sitten niin millään. Sen jälkeen multa katosi myös kyky nähdä 3D -efektit leffoissa.


Silmiä alettiin kuitenkin tutkia vasta 2015. Kävin hankkimassa uudet lasit ja optikko kiinnostui karsastavista silmistäni. Sain lähetteen silmälääkärille, jolla kävin pari kuukautta myöhemmin. Lääkäri vain raivosi mulle miksi en ollut tutkituttanut päätäni aikaisemmin ja sain aika nopeasti lähetteen Meilahteen parempiin tutkimuksiin. Alusta alkaen oli suht selvää mikä mun silmissä oli vikana, mutta kävin varmuuden vuoksi mm. pään magneettikuvissa. Leikkauksesta alettiin puhumaan jo 2016, mutta en suostunut leikkaukseen ennen koulun loppumista ja vakkariduunin saamista. Olin muutenkin ehkä hieman hankala potilas, mulla muuttui hyvin nopeasti asenne sellaiseksi "ei kiinnosta, ihan sama" -asenteeksi. Tuntui, ettei kukaan kuunnellut ja yhdellä lääkärillä oli kamala kiire saada mut leikkaukseen, että "voin käydä kouluni hyvin loppuun ja tehdä töitä ilman kaksoiskuvia". Kukaan ei tuntunut tajuavan, etten näe kahtena, kun pää on koko ajan vinossa ja isoin ongelma on sen pään vinossa pitämisen aiheuttama niskakipu. Yli 20vuotta pää vinossa nimittäin alkoi jo tuntumaan ihan mukavasti. Mulla oli myös kauhea säätö prismalasien ja -linssien kanssa ja lopulta en käyttänyt niitä ollenkaan. 

Mikä mulla sitten oli ja mitä multa leikattiin? Jo vuosia aikaisemmin arvuuteltu telahermon eli neljännen aivohermon halvaus piti kuin pitikin paikkansa. Neljännen aivohermon ainoa tehtävä on hermottaa yhtä silmänliikkujalihasta, silmää sisään- ja alaspäin kääntävää ylävinoa silmälihasta. Hermo voi halvaantua, ja syynä siihen on yleensä päähän kohdistunut isku tai synnynnäinen vamma. Mulla ei tainnut koskaan selvitä mikä halvauksen on aiheuttanut, mutta epäiltiin synnytystä, jonka aikana olin esimerkiksi vetäissyt lapsivedet keuhkoihin. Halvauksen voi tunnistaa tosiaan siitä, että potilas kallistaa päätään terveen silmän puolelle välttääkseen kahtena näkemisen ja sairaan silmän puolella silmä karsastaa ylöspäin. 


Leikkaus mulla oli viime viikon keskiviikkona ja tällä hetkellä näen suht hyvin, hieman sumeasti kylläkin. Leikkaus tehtiin kirurgisessa sairaalassa nukutuksessa, ja se sujui yllättävän helposti ja nopeasti. Kun tulin sairaalaan, mulla oli ihan törkeä paniikki päällä ja verenpaineet huitelivat ihan pilvissä. Leikkauspöydällä paineet oli kuitenkin jo normaalia alheisemmat ja lähinnä vain odotin nukutusaineen vaikutusta ja pikkupäikkäreitä. Leikkaus aloitettiin kasin maissa ja lepäämössä olin joskus kahdeltatoista. Mua ei heräämössä edes kiinnostanut mitkään kipukyselyt, valitin vain janoa, josta olin nähnyt jopa unta. Ja ai saatana, sitä pissahätää! Mua ei kiinnostanut pyörrynkö, vaan kipitin samantien vessaan, kun sain vain luvan, haha :D 

Ensimmäisen päivän silmä vuosi kudosnesteitä, jotka jäivät inhottavasti silmän päällä olevan kuvun sisään lillumaan. Onneksi kuvun sain heti seuraavana päivänä pois (öitä lukuunottamatta) ja heti ekalla kontrollikäynnillä näkyi, että karsastus oli huomattavasti parantunut. Ensimmäisen päivän menin lähes sokkona, koska en saanut laseja päähän ja noin ensimmäiset neljä päivää yhden silmän varassa, kun leikattu silmä ei auennut kunnolla ja oli suht inhoittavan tuntuinen. Saikkua sain kolme viikkoa, jota aluksi ihmettelin, mutta silmäjuttujen pitää kyllä antaa parantua rauhassa ja kunnolla, varsinkin kun tekee töitä vaatepölyn keskellä. Ekat päivät silmä vuosi paljon ja varsinkin yöt oli tosi hankalia kutinan ja vuotamisen takia (lähinnä tuntui ja tuntuu vieläkin siltä, että silmässä liikkuu jokin). Noin viikko leikkauksen jälkeen silmä alkoi avautumaan kunnolla, vaikka vieläkin luomi on vähän lörppö. Mua peloteltiin mustalla silmällä, mutta onneksi siltä sentään vältyttiin! Viiteen päivään en uskaltanut myöskään käydä kaupassa, kun koko ajan pyörrytti. Tällä hetkellä silmä on hieman valolle arka, hieman verestävä ja aina iltaisin tosi kuiva ja kutiava. Mulla on myös koko ajan sellainen olo kuin darrassa koittaisi tehdä jotain liikuntasuoritusta. Päätä särkee joka päivä jonkin verran, mutta yleensä selvien yhdellä särkylääkkeellä.


Saikun oon käyttänyt lähinnä vain rentoutumiseen. Oon katsellut Muumeja ja Disneyleffoja dupattuna, tekstit mulla on nimittäin edelleen vähän hakusessa. Koneella oon aina välillä käynyt, mutta noin tunninkin datailu rasittaa silmiä ja aiheuttaa päänsäryn. Oon panostanut aamupaloihin, nukkunut pitkään ja makoillut sohvalla. Toistaiseksi en ole uskaltanut mennä yksin ulos huippaamisen takia, mutta hiljaa hyvä tulee. Onneksi kotoa on työpäiviä lukuunottamatta löytynyt ihana apuri, joka on auttanut silmätippojen kanssa, tehnyt ruokaa ja ollut seurana ♥ Liikuntakielto mulla on noin 2-3 viikkoa, meikata en saa kuukauteen ja saunaan saan mennä pari viikkoa leikkauksen jälkeen. Seuraavan kerran lääkärissä käyn lokakuun lopussa ja silloin pitäisi selvitä tarvitaanko vielä toista leikkausta, mutta etukäteen puhutun mukaan leikkauksia pitäisi tulla vielä vähintään yksi. Pää suorassa en näe enää kahtena, mutta oikealle käännettäessä tilanne on edelleen sama. 20vuotta pää vinossa oleminen on myös aiheuttanut sen, etten toistaiseksi osaa pitää päätä suorassa, vaikka voisinkin. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa! Mikäli jokin jäi vielä mietityttämään, kysymyksiä saa heittää ♥ 

♥:llä Jasu

tiistai 11. syyskuuta 2018

AUTUMN TO DO LIST -18

Kesäiset säät jatkuivat tänä vuonna aika pitkään, mutta tänään tuota kunnon sademyräkkää katsellessa tuli vihdoinkin oikein kunnolla syksyinen olo. Ennen en pitänyt syksystä ollenkaan, mutta pari viime vuotta oon melkeimpä odottanut tätä vuodenaikaa. Ei sillä, etten pitäisi lämmöstä ja kesästä, mutta syksyssä on vaan jotain niin ihanaa ♥ Ruska, kynttilät, pimenevät illat, kaikki ihanat syksyn tapahtumat...Nyt olisikin siis vuorossa perinteinen syksyn to do list! 


♥ Vietä sateinen päivä leffassa sekä pidä leffamaratoni viltin alle kääriytyneenä
♥ Keksi jotain kivaa kolmannelle vuosipäivälle
♥ Suunnittele miehelle onnistuneet 25-vuotissynttärit
♥ Herkuttele Fiskarsin Slow Food Festareilla
♥ Vietä ihana tyttöjen päivä Niinan ja Sofian kanssa I love me -messuilla


♥ Lepää saikulla kunnolla ja anna silmälle aikaa parantua (vietä samalla melkein kuukausi ilman silmämeikkiä)
♥ Aloita jouluhössötys ajoissa, mutta älä liian ajoissa
♥ Ota ihania ruskakuvia sekä ainakin parit syksyiset asukuvat
♥ Syö terveellisemmin kuin viime syksynä
♥ Suuntaa Lintsin valokarnevaaleille
♥ Sauno paljon heti, kun se on taas sallittua


♥ Aloita jokin viikonloppu kunnon brunssilla
♥ Testaa uusia kahviloita
♥ Osta joulukalenteri jo hyvissä ajoin (toivottavasti Lumenen kalenteri tulisi tänä vuonna myyntiin)
♥ Polta paljon kynttilöitä ja koristele koti erilaisilla kynttiläasetelmilla ja koristevaloilla
♥ Ala suunnittelemaan blogin joulukalenteria hyvissä ajoin


 ♥ Tee jokin ihana minireissu - Tallinnaan, Tukholmaan tai ihan Suomessa (Puolan Gdansk kiehtoisi myös kovasti, onko kellään kokemusta kyseisestä kaupungista?)
♥ Älä käytä aikaa turhaan stressiin, tähänkin mennessä kaikki on järjestynyt aina jotenkin
♥ Hemmottele itseäsi kunnolla ja käytä kauneushoitolan lahjakortti
♥ Osta kurpitsa koristeeksi
♥ Tee jotain herkullista sieniruokaa sekä leivo omenapiirakka

Mitä sä odotat tältä syksyltä?
♥:llä Jasu

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

MONTENEGRO PUHELINKUVINA

Heipsan pitkästä aikaa ♥ Täällä on toivuttu keskiviikosta saakka leikkauksesta ja vihdoinkin mun silmät on siinä kunnossa, että saan tämän aikaisemmin kirjoitetun postauksen ulos saakka. Uusia postauksia tuskin kirjoittelen vielä hetkeen, mutta onneksi mulla on pari luonnosta valmiina. Leikkaus meni kuitenkin hyvin ja nyt oon muutaman päivän ajan katellut muumeja, kuunnellut Spotifyta, herkutellut ja makoillut sohvalla hyvällä omallatunnolla. Mikäli teitä kiinnostaa, voisin jossain kohtaa kirjoittaa enemmän tuosta leikkauksesta sekä siitä mikä mun silmissä oli vikana. Nyt kuitenkin hetkeksi taas lomatunnelmiin ja Montenegroon ♥ Mä rakastan seurata muiden matkoja Instastorysta ja tälläiset koostepostaukset reissuista ovat yleensä niitä kaikkein aidoimpia, toivottavasti tekin tykkäätte!


1. Kuka muu vihaa iltalentoja? Niin turhauttavaa odotella. 2. Saalis ♥ 3. Näitä auringonlaskuja on jo nyt ikävä


4. Tästä ravintolasta oli aivan upeat näkymät, mutta valitettavasti se myös tarjosi reissun huonoimman annoksen. Mistä lähtien Burgerit ovat olleet pelkkiä pihvejä? 5. Kesän helteiden jälkeen viikko yli 30asteessa alkoi tuntua loppuakohden jo hieman tukalalta ;D 6. Kumpa jokainen ilta päättyisi tälläiseen auringonlaskuun ♥


7. Lemppariravintolassa ♥ 8. Montenegrossa ei ruoka paljoa maksanut. Kallein ruoka minkä söin taisi maksaa 10,50€. Vesi sen sijaan maksoi ravintoloissa yleensä 4€... 9. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...olkapäät meni hetkeksi ihan vesikelloille.


10. Alkoholi oli vettä halvempaa, mutta sitä ei kovin paljoa tehnyt päivällä mieli helteiden takia. Illalla, kun oli vähän viileämpää, kylmä lempparisiideri kyllä tuntui taivaalliselta. 11. Lauantain retkipäivän jälkeen jalat alkoivat olla siinä kunnossa, että loppureissu otettiinkin suht iisisti. 12. Uskaltauduin maistamaan muutamaankin otteeseen tätä tämän kesän suosikkidrinkkiä ja paikasta riippuen drinkki oli joko ihan ok tai todella kitkerä. Tätä kyseistä drinksua jouduin lantraamaan vedellä...


13. Ekana päivänä hymyilytti ♥ 14. Resortti oli ihan söpö, mutta loppupäivinä kaipasin jo kyllä normaaliin hotelliin. 15. Jopa tuo mekko oli noissa helteissä ihan liikaa, koko ajan olisi vain voinut olla bikineissä :D


16. Vanhankaupungin ihanat pikkukadut ♥ 17. Miksei Suomessa kasva näin ihania puita? 18. Reissun parhain drinksu heti ekana päivänä.

 
19. Upeimmat maisemat ikinä! Ja ehdottomasti reissun parhain pasta ♥ 20. Jäätelöannos josta suurin osa oli kermavaahtoa ja vohvelia... 21. Resortin katutaide oli jotain niin hienoa!


22. Persaukisten pikkupaatit 23. Tää oli niin söpö ♥ 24. Vanhastakaupungista avautui niin upeat maisemat!

Ihanaa sunnuntaita kaikille,
♥:llä Jasu

tiistai 4. syyskuuta 2018

KESÄ 2018

Siinä se sitten oli, kesä 2018. Mulla oli jotenkin tosi kovat odotukset tästä kesästä ja vaikka stressiä riittikin kohtalaisen hyvin, oli kesä 2018 kyllä aika täydellinen. Paljon kivoja reissuja, hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa, kihlat ja kihlajaiset....Siitä huolimatta mun Summer Bucket List hieman kusahti ja taidankin jättää perinteisen "miten se kesä sitten menikään" -postauksen väliin, koska sillä tavalla kesäni näyttäisi vain unohdetuilta asioilta ja missatuilta reissuiltaJoten keskitytään siis vain ja ainoastaan hyviin asioihin ja siihen mikä teki juuri tästä kesästä niin loistavan!

Kesällä 2018:


♥ Ihastuin detoxvesiin
♥ Nautin upeasti toukokuusta, jonka laskin tänä vuonna jo kesäkuukaudeksi
♥ Eväsretkeilin Niinan ja Sofian kanssa
♥ Tein päiväretken Porvooseen miehen kanssa kesän ensimmäisinä hellepäivinä
♥ Tehtiin roadtrip myös Raaseporin alueella
♥ Puolitin annoskokoni, lisäsin kasvisten ja hedelmien syömistä, aloin juomaan kunnolla vettä ja sain edes hieman lisää pirteyttä arkeen ja itsetuntoa paremmalle mallille


♥ Ikää napsahti mittariin 23vuotta ja vietettiin synttäreitä hyvällä porukalla
♥ Tavattiin blogityttöjen kanssa Tampereella
♥ Vietettiin treffipäivää tuplatreffien merkeissä Fiskarsissa Niinan ja Joonaksen kanssa
♥ Käytiin minigolffaamassa
♥ Innostuin ristikoista
♥ Sain vihdoinkin tehtyä kotipostauksen
♥ Varattiin matka ja nautittiin viikko ihanasta Montenegrosta
♥ Uskaltauduin pitkästä aikaa hammaslääkärille, jopa kahteen kertaan


♥ Mentiin kihloihin meren rannalla auringonlaskiessa
♥ Juhlittiin kihlajaisia sukulaisten ja kavereiden kanssa
♥ Tehtiin jokavuotinen minireissu Tampereelle
♥ Rentouduin poreammeessa, hotellilakanoissa ja lämpimässä meressä
♥ Innostuin vihdoinkin polaroidkuvien napsimisesta
♥ Käytin yhtä päivää lukuunottamatta jokaisena vapaapäivänä mekkoa tai hametta
♥ Ihailin upeita auringonlaskuja niin Suomessa kuin Montenegrossakin
♥ Vietin muutaman yön mökillä isotädin hemmoteltavana
♥ Nautin lämpimistä kesäilloista takapihalla
♥ Opettelin olemaan yksin kahden yön ajan (okei, se oli kamalaa)
♥ Testailin uusia reseptejä ja leivoin ihania herkkuja kesänjuhliin


Miten sun kesä meni?

:llä Jasu

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

HELLO AUTUMN

Heipsan ja ihanaa syyskuuta kaikille ♥ Täällä vietetään sunnuntaita hieman haikeissa tunnelmissa, nimittäin sen lisäksi, että kesä loppui, loppui myös loma. Vaikka loma olikin ihanan rentouttava ja sain oikeasti levättyä, olisin voinut lomailla vielä vaikka toisenkin kuukauden. Lomat menevät aina niin älyttömän nopeasti! En mä nytkään kyllä ehdi kauaa töissä olemaan, nimittäin keskiviikkona pääsen vihdoin ja viimein leikkauspöydälle. Kolme vuotta mun silmiä on tutkittu ja nyt olisi ensimmäisen leikkauksen aika. Oon ollut oikeastaan koko loman stressaamatta tätä asiaa, mutta nyt se pelko on iskenyt oikein kunnolla. Pelottaa itse leikkaus ja se miltä silmä näyttää leikkauksen jälkeen. Stressaan sitä muistanko laittaa kymmenen kertaa päivässä tippoja. Ärsyttää kuukauden meikkauskielto. Mutta toivotaan, että tästä nyt on jotain hyötyä! Saikkua mulle napsahtaa luultavasti noin pari viikkoa, joka menisi muuten oikein mukavasti, mutta multa on esimerkiksi kielletty liikunta kokonaan, tv:tä saan katsoa mikäli silmä ei kipeydy ja sama juttu on kirjojen kanssa. Mutta enköhän mä jotain keksi, nukun sitten vaikka koko syksyn edestä, haha!

Mutta mitä muuta mun viimeiseen lomaviikkoon on kuulunut, kuin leikkauksesta stressaamista?


♥ Omenapiirakan tuoksuinen koti, ah! Leivoin miehelle ylläriksi omenapiirakan, joka kyllä tuoksui paremmalta kuin maistui. Unohdan kaiken aina liian pitkäksi aikaa uuniin.

♥ Auringonkukista iloitsemista. Rakastan loppukesän kukkaloistoa ja etenkin auringonkukkia, joita saisi mun puolesta olla pellot ja kaupat täynnä.


♥ Treffipäivä kesän viimeisen päivän kunniaksi. Käytiin perjantaina katsomassa The Meg ja sen jälkeen syömässä ulkona. Leffasta tykkäsin kovasti, toisaalta mun mielestä paskakin haileffa on hyvä.

♥ Ja vähän lisää leffoja. Vika lomaviikko haluttiin käyttää kunnolla rentoutumiseen, kun tähän saakka ollaan oltu tosi paljon menossa. Tällä viikolla saatiin katsottua vihdoinkin uusi Tuntematon Sotilas sekä Veljeni vartija. Aloitettiin myös uutena yhteisenä sarjana Sleepy Hollow. 


♥ Lounastreffit Niinan kanssa. Hyvä ruoka, hyvä ystävä ja kunnon juoruilu saa mut aina hyvälle tuulelle ;)

♥ Uusia ruokakokeiluja ja vanhoja suosikkireseptejä. Heti kun olin hetken yksin kotona, innostuin oikein kunnolla kokkailusta ja leipomisesta. 


Miten sun syyskuu on lähtenyt käyntiin?

:llä Jasu

lauantai 1. syyskuuta 2018

MONTENEGRO - PORTO MONTENEGRO, PERAST & KOTOR

Taas olisi matkapostauksen vuoro ja vihdoinkin päästään Budvan ulkopuolelle. Varattiin heti toisena reissupäivänä TUIn järjestämä retki Porto Montenegrosta Kotoriin. Oltiin tutkittu valmismatkoja jo etukäteen Bokalahden risteily herätti heti meidän huomion. Retkellä pysähdyttäisiin muutamaan eri paikkaan, oltaisiin paljon veneellä eikä käveltäisi paljoa - täydellistä meille. Retki oli reissun puolivälissä, joten olin ehtinyt kävellä jalat jo siihen kuntoon, etten olisi millekään muulle reissulle voinutkaan lähteä, mutta tämä retki ylitti kyllä onneksi odotukset ja oli juuri meille sopiva ♥


Heti aamusta lähdettiin bussilla kohti Porto Montenegroa, luksussatamaa, joka sijaitsee noin 20km päässä Budvasta. Meillä oli omaa aikaa noin puoli tuntia ennen veneen lähtöä ja se aika käytettiin lähinnä upeiden jahtien ihailuun. Vaikka alue olikin tosi kaunis ja jahdit hienoja, jätti Porto Montenegro meidät vähän kylmäksi. Jos aikaa olisi ollut enemmän kuin puoli tuntia, olisi tuosta upeasta paikasta varmasti saanut enemmän irti. Opas vertasi tuota aluetta Monacoon, ja vaikka en siellä olekaan käynyt, voisin kuvitella Porto Montenegron muistuttavan Monacoa kaikkine hienoine taloineen ja jahteineen. 


Porto Montenegrossa hypättiin veneeseen ja ajettiin lyhyt matka Our lady of the Rocks kirkkosaarelle. Mua ei pahemmin kirkot sisältäpäin kiinnosta, joten tuollakin etsin vain ulospääsyä ja katselin mielummin merta ja upeita maisemia. 



Kirkkosaarelta huristeltiin veneellä Perastiin, johon ihastuin heti. Aivan ihana pikkukylä, joka oli täynnä vanhoja rähjäisiä taloja ja kirkkoja ♥ Osasta taloista puuttui ikkunat, osassa oli seinätkin rikki. Perastia oli joskus vuonna yksi ja kaksi pommitettu ja joitain rakennuksia ei ollut varaa enää korjata entiselleen tai purkaa. Perastissa olisin viihtynyt paljon pidempäänkin, mutta meillä oli valitettavasti omaa aikaa vain pari tuntia. Käytiin siis syömässä ja käveltiin aivan ihanaa rantakatua pitkin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, oltaisiin varmasti käyty myös uimassa. Perastissa oli jotenkin aivan ihana tunnelma ja mieli oikein lepäsi, kun katseli ohi lipuvia veneitä ja laivoja.


Perastista jatkettiin veneellä Kotoriin, mitä olin odottanut kaikista eniten. Reissun ainoa ukkonen vain sattui juuri samaan aikaan Kotoriin ja jalat olivat suht lyhyistäkin kävelyistä sen verran kipeät, ettei jaksettu enää kovin paljoa tehdä. Istuttiin terassilla ystävällisen suomalaispariskunnan kanssa, jotka olivat viettämässä häämatkaansa ja ennen bussin lähtöä käytiin vielä katsomassa Kotorin vanhakaupunki, joka oli Budvan vanhankaupungin jälkeen hieman tylsä. Mikäli oltaisiin käyty tuolla ensin, olisin varmasti ihastunut Kotorinkin vanhaankaupunkiin. Kotorista olisi varmasti saanut paljon enemmän irti, jos olisi lähtenyt kipuamaan kalliota pitkin meneviä portaita ylös, mutta yli 30asteen helle ja about 1500 porrasta ei oikein innostanut. Opas kertoi, että jollain maratoonarillakin oli kestänyt noin 20asteen lämpötilassa puoli tuntia ylös asti, joten eipä olisi ehditty edes ylös tai ainakaan takaisin alas ennen hotellille lähtöä. 


Vaikka mä en yleensä valmisretkistä pidäkään, vaan haluan mennä mielummin oman mielen mukaan, oli tämä retki oikein onnistunut. Montenegrossa oikeastaan on pakko mennä valmiille retkille tai sitten vuokrata itse auto, ellei halua mennä takseilla. Busseja kyllä menee, mutta mitä ainakin itse katsoin, niin aika harvoin. Retkellä oli hintaa hieman alle 40€ per naama ja siihen nähden, että saatiin kyydit hotellilta takaisin hotellille, nähtiin kolme eri kaupunkia/kylää sekä yksi kirkkosaari ja nautittiin aivan ihanasta veneretkestä, ei tuo hinta ollut ollenkaan paha. Itsejärjestettynä hintaa olisi ainakin taksien kanssa tullut paljon enemmän ja nyt ei tosiaan tarvinnut stressata, että vene tai bussi jättää. Jokaista näistä kaupungeista suosittelen, jos Montenegroon vain sattuu matkustamaan. Vaikka Kotor olikin hieman pettymys, se johtui luultavasti vain siitä omasta jaksamisesta ja laiskuudesta. Kaikki nuo kaupungit olivat kuitenkin toisiinsa verrattuina tosi erilaisia ja oli mielenkiintoista nähdä miten erilaista seutua noinkin pienestä maasta löytyy.

Ihanaa viikonloppua kaikille,
:llä Jasu